Luottamushenkilö - luottamuksen arvoinen?

Valtiolla on kansanedustajansa edustamassa kansaa, kaupungeilla kaupunginvaltuutetut edustamassa kaupunkilaisia. Seurakunnilla on luottamushenkilöt edustamassa seurakuntalaisia. Tätä kutsutaan edustukselliseksi demokratiaksi. Meidän aikamme päätöksentekoyksiköt ovat sen verran suuria, ettei jokaisesta asiasta voi päättää suoralla kansanäänestyksellä, joten tarvitaan yhdessä valittuja edustajia valvomaan taloutta ja toimintaa sekä päättämään asioista.

Minulta on kysytty, mikä on vaalilupaukseni. En voi mitään yhtä vaalilupausta antaa, sillä en ole yhdellä asialla liikkeellä. Mutta minkä vuoksi pyrin luottamushenkilöksi? Aluksi sanoin, että olen mukana keski-ikää madaltamassa sekä siksi, ettei aina samat ihmiset ole päättämässä. Mutta tässä matkan varrella olen sisäistänyt, että voisin varmasti tuoda uutta näkökulmaa seurakuntaneuvostoon.

Seurakunnan luottamushenkilönä haluaisin jatkaa sitä hyvää työtä, mitä Mikaelin seurakunnassa on jo tehty. Oman panokseni haluaisin antaa erityisesti lasten, perheiden ja nuorten toimintaan sekä musiikkityöhön. Välittävällä lasten ja nuorten toiminnalla luomme pohjaa seurakunnan jatkumoon. Haluaisin kiinnittää huomiota myös nuorten aikuisten ja uusien seurakuntalaisten mukaan ottamiseen. Ennen kaikkea koen, että kirkon ja seurakunnan tulee olla tukena niin arjessa kuin juhlassa.

Koska luottamushenkilön tarkoitus ei mielestäni ole ajaa omaa etuaan, vaan edustaa seurakuntalaisia, pyrkisin tehtävässä kuuntelemaan myös kentän ääntä. Jatkaisin tämän blogin pitämistä ja toivoisin  kauden aikaista vuoropuhelua seurakuntalaisten ja luottamushenkilöiden välillä, jotta olisin mandaatin arvoinen.