Kesämuistoja: Titi-nallen talossa ja Näsinneulassa

Tämän lapsiperheen pyhiinvaelluskohde oli tämän kesän osalta Titi-nallen talo Ikaalisissa. Titi-nalle on vuoden ajan ollut esikoisen lempijuttu. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun hän sattui bongaamaan Ilta-Sanomien takakannesta Titi-nallen konserttimainoksen, mikä johti siihen, että kävimme viime joulun alla konsertissa. Sen jälkeen meille on muuttanut muutama nalle ja useampi dvd.

Itse kohteessa kuopus oli tapansa mukaan kovin vauhdikas ja rohkea, esikoinen tarkkaili kauempaa. Talo itsessään oli sokkeloinen ja lopulta melko pieni, mutta kesäpäivinä ulkona järjestetty ohjelma venytti hyvin vierailua. Parasta oli tietysti nähdä nallet. Kuopus halaili niitä hyvin innokkaasti.

Näin aikuisen näkövinkkelistä voin sanoa, että vaikka olikin oikein mukava päivä, niin toista kertaa varmaankaan tuonne päädytä. Sen verran vähän oli tekemistä, varsinkin jos isompia lapsia ajattelee.

Takaisin päin ajellessa kello oli vielä sen verran vähän, ettemme uskaltaneet ottaa riskiä takapenkin pitkistä matkaunista, vaan pistäydyimme Särkänniemessä ja Näsinneulassa. Meille Linnanmäen aukioloaikoihin tottuneille oli suuri ihmetys, kun Särkänniemi meni kiinni jo seitsemältä! Sen vuoksi kurkistimme huvipuiston puolelle varsin pikaisesti ja suuntasimme laitteiden mennessä kiinni kohti Näsinneulan näköalaa. Jossain vaiheessa mietittiin, että olisi ollut järkevää varata majoituskin, mutta oli virkistävää matkan rasituksista huolimatta saada herätä seuraavana aamuna omasta sängystä.

Kesämuistoja: Ulkoilualueilla

Tänä kesänä useat pääkaupunkiseudun läheisyydessä olevat ulkoilualueet tulivat tutuksi, kun mies on alkanut suunnistaa. Hänen etsiessään kiintorasteja, me lähdimme usein mukaan. Salmen ulkoilualueella käydessämme oli varmaan kesän kaunein ja lämpimin päivä. Sukulaisseurassa paistoimme makkaraa, söimme eväitä ja uitimme varpaita sillä aikaa, kun rastit löytyivät.

Pirttimäen ulkoilualueella ei heinäkuussa ollut palveluja auki, mutta piknik-eväiden ja hiekkalelujen kanssa pari tuntia meni oikein mukavasti leikkien. Alueella oli hyvin rauhallista, vaikka autoja parkkipaikalla koko ajan paljon olikin. Mustikanpoimijat olivat työssään.

Ensi vuonna varmasti laajennamme reviiriämme vieläkin kauemmas, ja uskoisin, että silloin esikoinen jaksaa kulkea sen verran pitkän matkan, että luontopolut ja muut vastaavat ovat jo hyvinkin mahdollisia. Jos kuopus ei vielä jaksaisikaan, hän kulkee hyvin selässä Manducassa, osan aikaa ainakin.

Kesämuistoja: Patsasbongailua

Keväällä harrastimme Googlen kuvahausta erilaisten patsaiden katsomista. Esikoisen patsasinnostus lähti siitä, kun minä olin ottanut yhdestä patsaasta kuvan huhtikuisella Amsterdamin matkallani. Olin luvannut, että kesällä mennään metrolla katsomaan patsaita ja syömään jätskiä Espalle.

Jätskit syötyämme kiersimme Espan patsaat - yhden setäpatsaan (Runebergin patsas), Eino Leinon patsaan, tätipatsaan (Havis Amanda), sitten jatkoimme Kauppatorilta haetun hernepussin kanssa Senaatintorille katsomaan vielä yhtä setäpatsasta. Tämän jälkeen neitiä poltteli jo kovin päästä katsomaan taas Aleksis Kiven patsasta, jota jo aiemmin olemme käyneet tervehtimässä.

Kolmen sepän patsas nähtiin vilaukselta, Kivimiehet tietenkin ja lopulta Aleksis Kivi, jota piti ihmetellä kauan. Jotain maagista noissa patsaissa on, kun lapsen mielenkiinnon niin vahvasti herättävät. Yhtä aikaa ovat eläviä ja elottomia, vähän jännittäviä ja pelottavia, suuria ja jykeviä.

Vielä päiviä myöhemmin esikoinen kyseli minulta, kuka on Eino Leino. Kerroin runoilijasta ja etsin ensi hätään Googlesta muutaman runon. Neiti halusi kuulla niitä runoja iltasaduksi. Kerroin myös, että Eino Leino oli hänen vaarinsa vaarin ystävä. Näin patsaiden merkitys muuttuu taas vielä hieman elävämmäksi.

Kesämuistoja: Juhannus Linnanmäellä

Meillä ei ole mitään erityisiä juhannusperinteitä. Lapsena juhannus meni aika lailla ohi niin, että äitini ja isäni olivat töissä. Tai jos eivät olleet, olimme juuri reissunpäällä, usein rauhallisilla teillä ajelemassa.

Viime vuosina olemme viettäneet juhannusta myös hyvin rauhallisissa merkeissä, ilman kokkoja tai muita asiaan kuuluvia elementtejä. Tänä kesänä juhannus piti sisällään sadetta ja herkuttelua. Herkkuina oli suolatikkuja ja vähän karkkia. Esikoinen totesi vielä melkein pari kuukautta juhannuksen jälkeen nähdessään kaappiin unohtuneen suolatikkupaketin jämät: "Äiti saisinko minä juhannusherkkuja?"

Juhannuspäiväksi yritimme keksiä, mitä Helsingissä tai lähiympäristössä voi tehdä? Mikä paikka olisi auki tai missä tapahtuisi? Päädyimme Linnanmäelle.

Koska kaupunki muutoin lähestulkoon nukkuu juhannuksena, ovat kaikki kaupunkiin jääneet elämää kaipaavat selvästi kokoontuneet Linnanmäelle, päättelimme jo parkkipaikan löytämisvaikeuksista.

Tytöt ovat vielä sen verran pieniä, että Linnanmäen tarjoamat maksuttomat laitteet riittävät vallan mainiosti. Tai siis ylipäänsä ne, joihin n. 90 cm pitkä pääsee vanhemman kanssa. Ja niissä sitten kieputtiinkin kerta toisensa perään, kuopus pääsi päiväuniensa jälkeen myös rumpukarusellin kyytiin. Uskaltautuipa esikoinen ihan yksin autokaruselliinkin. Isi osti pari laitelippua, jotta pääsi perinteiseen karuselliin ja käymään vuoristorataan .

Kävimme syömässä melko maukasta pastaa ja pizzaa sekä kahvittelimme. Lapset viihtyivät hyvin, myös me aikuiset, vaikka laitteisiin saikin jonottaa. Vaikka alussa ripsi sadetta, suosi sää meitä kuuden tunnin Lintsi-vierailun aikana.

Kesämuistoja: Itiksen Leikkiasema

Alkukesästä Itiksessä käydessämme saimme sattumalta vapaaliput Itiksen pian avattavaan Leikkiasemaan. Eräänä sadepäivänä päätimme pistäytyä siellä, kun olimme menossa Itikseen esikoisen toiveen mukaan smoothielle. Paikka oli positiivinen yllätys.

Sisäänpääsy on 2 € per lapsi ja oikeuttaa tunnin leikkiaikaan. Lapset ovat vanhemman vastuulla ja valvonnassa. Leikkiasema on suunniteltu 4-10-vuotiaille, mutta meidän 3v ja melkein 1,5v viihtyivät oikein hyvin. Tunti oli juuri sopiva aika. Kuopus innostui aluksi portaista ja portista, yritti karkuun useaan otteeseen. Kun löysimme pomppulinnan, ei neitejä olisi sieltä oikeastaan pois saanutkaan.

Olimme paikalla heti aukiolon jälkeen ja siellä oli varsin rauhallista. Kun leikkiaika läheni loppuaan, väkeä tuli koko ajan lisää. Olikin näin pienten kannalta todella hyvä, että olimme niin aikaisin, etteivät he jääneet isompien jalkoihin vaan pääsivät vapaasti tutustumaan paikkaan. Ehdottomasti menemme uudestaan. Paikka oli oiva vaihtoehto hoplopeille ja muille, joissa helposti vierähtää koko päivä.