Luottamushenkilö - luottamuksen arvoinen?

Valtiolla on kansanedustajansa edustamassa kansaa, kaupungeilla kaupunginvaltuutetut edustamassa kaupunkilaisia. Seurakunnilla on luottamushenkilöt edustamassa seurakuntalaisia. Tätä kutsutaan edustukselliseksi demokratiaksi. Meidän aikamme päätöksentekoyksiköt ovat sen verran suuria, ettei jokaisesta asiasta voi päättää suoralla kansanäänestyksellä, joten tarvitaan yhdessä valittuja edustajia valvomaan taloutta ja toimintaa sekä päättämään asioista.

Minulta on kysytty, mikä on vaalilupaukseni. En voi mitään yhtä vaalilupausta antaa, sillä en ole yhdellä asialla liikkeellä. Mutta minkä vuoksi pyrin luottamushenkilöksi? Aluksi sanoin, että olen mukana keski-ikää madaltamassa sekä siksi, ettei aina samat ihmiset ole päättämässä. Mutta tässä matkan varrella olen sisäistänyt, että voisin varmasti tuoda uutta näkökulmaa seurakuntaneuvostoon.

Seurakunnan luottamushenkilönä haluaisin jatkaa sitä hyvää työtä, mitä Mikaelin seurakunnassa on jo tehty. Oman panokseni haluaisin antaa erityisesti lasten, perheiden ja nuorten toimintaan sekä musiikkityöhön. Välittävällä lasten ja nuorten toiminnalla luomme pohjaa seurakunnan jatkumoon. Haluaisin kiinnittää huomiota myös nuorten aikuisten ja uusien seurakuntalaisten mukaan ottamiseen. Ennen kaikkea koen, että kirkon ja seurakunnan tulee olla tukena niin arjessa kuin juhlassa.

Koska luottamushenkilön tarkoitus ei mielestäni ole ajaa omaa etuaan, vaan edustaa seurakuntalaisia, pyrkisin tehtävässä kuuntelemaan myös kentän ääntä. Jatkaisin tämän blogin pitämistä ja toivoisin  kauden aikaista vuoropuhelua seurakuntalaisten ja luottamushenkilöiden välillä, jotta olisin mandaatin arvoinen.

Väliinputoajat

Viime viikon tilaisuudessa teema, joka puhututti paljon, oli se, miten nuoret ja nuoret aikuiset pysyvät seurakunnan toiminnassa rippikoulun ja isostoiminnan jälkeen? Vauvoille ja pikkulapsille on perhekerhoja, sitten päiväkerhoja, koululaisille iltapäiväkerhoja ja teemakerhoja, nuorille iltoja, rippikoulu ja isostoimintaa. Mutta sitten moni muuttaakin töihin tai opiskelemaan, muuttaa toiseen seurakuntaan. Tai vaikkei muuttaisikaan, ei luontevasti löydä paikkaansa seurakunnan toiminnasta.

Perheellisille järjestetään monenlaista, mutta miten on sinkkujen tai lapsettomien laita? Ovatko he eräänlaisia väliinputoajia? Monet kokevat, että perinteiset messut eivät puhuttele heitä oikealla tavalla, ja että perinteiset Raamattu-, virsi- tai rukouspiirit ole kovin houkuttelevia. Aikanaan aktiivinenkin seurakuntalaisuus voi jäädä, pitkäksi aikaa tai jopa kokonaan, kun ei löydä omaa luontevaa paikkaa seurakunnassa tai kokee uuden seurakuntansa etäiseksi.

Toisille vapaaehtoistoiminta on luonteva jatke, osa kaipaa selkeästi nuorten aikuisten omaa toimintaa. Sinkuille sinkkuiltoja, joista ehkä löytää jopa kumppanin. Mikaelin seurakunnan toiminnassa on tällä saralla nähdäkseni vielä paljon tehtävää.

Itse aikanaan Hyvinkäälle muuttaessani menin kutsusta mukaan uusille hyvinkääläisille järjestetylle kiertoajelulle. Tapahtuma on seurakunnan ja kaupungin yhteistyössä järjestämä. Tapasin siellä muita vastikään paikkakunnalle muuttaneita, sain paljon tietoa uudesta kotipaikastani. Myös kynnys osallistua seurakunnan tilaisuuksiin madaltui, kun seurakuntakeskus tuli tutuksi. Henkilökohtainen kutsu mukaan puhuttelee parhaiten. Tulee tunne, että olen tärkeä.

Seurakuntavaalit 2014: Äänestysprosentista

Eilen ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä Helsingissä äänesti 2700 henkilöä ennakkoon, kuten Kirkko ja kaupunki kertoo. Määrä on sama kuin neljän vuoden takaisissa vaaleissa. Tuolloin vaalien äänestysprosentti valtakunnallisesti oli 17 %. Tuolloin 16-vuotiaat saivat äänestää ensimmäistä kertaa.

Helsingissä äänestysprosentti vuonna 2010 oli 13,9 %, mikä oli huiman paljon eli 5,7 % enemmän kuin vuonna 2006. Mikaelin seurakunnassa äänestettiin kaikkein laiskimmin, sillä äänestysprosentti jäi Helsingissä ainoana alle kymmenen prosentin (9,7 %).

Vuonna 2002 äänestysprosentti Helsingissä oli 6,2 % eli alle puolet siitä, mitä viime vaaleissa. Töitä on selvästi tehty sen eteen, että seurakuntalaiset olisivat tietoisia vaaleista, niin seurakuntien kuin ehdokkaidenkin toimesta. Ennakkoäänestyspaikkoja on tuotu lähelle äänestäjien arkisia kulkureittejä.

Varmaan osaltaan tuo äänestysiän laskeminen on vaikuttanut aktiivisuuteen positiivisesti, mutta silti edelleen aktiivisimmin äänioikeuttaan tuntuvat käyttävän seurakuntalaisten ikähaitarin vanhimmat. Pienelläkin aktiivisuuden nostolla saadaan seurakuntaneuvostojen keski-ikää tasapainotettua ja erityisesti tuota kotiseurakuntani prosenttia uudelle kymmenluvulle. Uurnille mars!

Mitä äänestäminen on?

Kävin aamulla äänestämässä. Ennen perhekerhoa minun täytyi selventää kaksivuotiaalle, joka olisi kovasti halunnut viedä ryhmämme vaaliesitteitä kirkolle, ettei vaalipaikalla saa kampanjoida. Sanoin, että voi ottaa esitteen mukaan, mutta se pidetään laukussa. Siitä turhautuneena (?) hän halusi piirtää äidin. Piirsi samalla muutaman muunkin.

Koska tytöt olivat mukana vaalipaikalla (toinen nukkui vaunuissa, toinen liikuskeli vaunujen läheisyydessä), sain vastailla kyselyikäisen moniin kysymyksiin. Pääpiirteittäin kerroin äänestämisen olevan numeroiden piirtämistä kopissa. Seuraavien vaalien yhteydessä voin avata asiaa vähän pidemmälle.

Seurakuntavaalit 2014: Ennakkoäänestys

Ennakkoäänestys alkaa tänään! Tästä löytyvät äänestyspaikat Mikaelin seurakunnan alueella. Tällä viikolla voit äänestää maanantaista perjantaihin missä tahansa päin Suomea.

Viime seurakuntavaaleissa kävin äänestämässä varsinaisena vaalipäivänä ihan viime minuuteilla. Nyt aion olla uurnalla ensimmäisen tunnin aikana. Ollaan nimittäin tyttöjen kanssa menossa avoimeen perhekerhoon Mikaelinkirkolle heti aamusta.

Mikä seurakuntaneuvosto?

Nyt käytävissä seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt oman seurakunnan seurakuntaneuvostoon sekä täällä Helsingissä seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Olen itse mukana vain seurakuntaneuvostovaalissa.

Seurakuntaneuvosto johtaa seurakunnan toimintaa, edistää sen hengellistä elämää sekä päättää seurakunnan taloudesta. Luottamushenkilöt ovat seurakuntaneuvostossa edustamassa seurakuntalaisia. Neuvostoa johtaa seurakunnan kirkkoherra.

Seuraavan neljän vuoden aikana Mikaelin seurakunnassa päätetään muun muassa seuraavista asioista:

• Seurakuntatoiminta osana alueemme aktiivista verkostotoimintaa.
• Diakonian eri työtapojen toimivuuden lisääminen.
• Talouden ja eri työalojen toiminnan sopeuttaminen suunniteltujen kehysleikkausten mukaisesti.
• Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen.
• Tiedotuksen eri mahdollisuuksien kehittäminen. 
• Valmistautuminen Östersundomin rakennusprojektin alkamiseen.

Verkostoitujana ja tiedottamisesta monenlaista kokemusta omaavana näen, että varsinkin näissä asioissa minulla olisi paljon annettavaa. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa erityisesti tuo Östersundomin rakennusprojekti. Kaupunki muuttuu ja kasvaa, seurakunta siinä mukana.

Äiti ehdolla

Pienten lasten äidit ovat vieläkin varsin harvinaisia jäseniä eri päätöksentekoelimissä. Nuorten ja perheiden Mikael -ehdokaslistalta meitä löytyy kuitenkin nyt useampia.

Monen harrastukset, opinnot tai työt jäävät kokonaan taka-alalle, kun äitiysloma alkaa, vapaaehtoistoiminnasta puhumattakaan. Kynnys siinä elämänvaiheessa lähteä ehdolle tai aloittaa jotain uutta voi olla suuri. Toiset ajattelevat, että sitten lähden, kun lapset ovat isompia.

Seurakunnan lapsityö on varsin mittavaa. Perhekerhoissa ja päiväkerhoissa käy viikoittain runsaasti lapsia. Olisi tärkeää, että asioista päättämässä on mukana niitä, ketkä aktiivisesti tähän toimintaan osallistuvat.

Itse näen, että juuri pienten lasten äitien osallistuminen on esimerkki asialle omistautumisesta. Jos siitä vähästä omasta ajasta, mitä on käytettävissä, on valmis antamaan yhteisten asioiden ajamiseen, on tosissaan mukana. Kun aikatauluarjen keskellä saa raivattua kalenteriinsa aikaa paneutua asiaan, haluaa sitä tehdä sydämestään. Juuri silloin, ei vuosien päästä.

Arjessa ja juhlassa

 

Usein seurakunta liitetään mielikuvissa jumalanpalvelukseen. Usko ja sana voivat tuoda mieleen sunnuntain, pyhäpäivän, kristityn juhlan. Messussa käydään ennen kaikkea jouluna ja pääsiäisenä. Sana kirkko yhdistyy kirkollisiin toimituksiin, juhliin kuten kaste, konfirmaatio, vihkiminen ja hautaan siunaaminen, jotka ovat monelle tärkeä syy kuulua kirkkoon.

Omana vaalisloganinani on "Arjessa ja juhlassa seurakunta tukena". Juhlien yhteydessä seurakunnan ja kirkon asema on perinteisesti vahva, mutta miten on tapakristittyjen arjessa? Itse näen, että jokapäiväiset kohtaamiset ihmisten välillä - kerhot, vapaaehtoistoiminta, diakonia - ovat vähintään yhtä tärkeitä asioita seurakunnan toiminnassa kuin juhlat. Emme aina huomaakaan, missä kaikessa olemmekaan osallisina ja mitä mahdollisuuksia seurakunnan toimintaan osallistumiseen on ihan joka päivä, omassa arjessamme.

Haluan tuolla vaaliteesilläni korostaa sitä, kuinka arkiseltakin tunnostava seurakunnan toiminta on yksilöille tärkeää. Ne viestivät matalasta kynnyksestä - saa tulla! Sen lisäksi ne auttavat ja tukevat. Juhlissa puolestaan kirkollinen toimitus ja siinä saatava siunaus on monen juhlan kirsikka (suomalaisittain ehkä mielummin mansikka) kakun päälle. Yhteisessä esirukouksessa muistamme seurakuntana juuri heitä.

Seurakunta on jo nyt monen meidän tukena sekä arjessa että juhlassa, kun vain osallistumme, annamme tilaa ja otamme vastaan sekä huomaamme sen.

Seurakuntavaalit 2014: Tavataan Kontulan ostarilla!

Nuorten ja perheiden Mikael -ehdokaslistan ehdokkaita on tavattavissa Kontulan ostarilla lauantaina 25.10. sekä lauantaina 8.11. klo 11-15. Itse olen paikalla molempina päivinä ainakin suurimman osan aikaa. Tervetuloa jututtamaan!

Seurakuntavaalit 2014: Nuorten ja perheiden Mikael -ehdokaslista

Olen ehdolla Nuorten ja perheiden Mikael -ehdokaslistalla. Tässä elämänvaiheessa kyseiselle listalle liittyminen oli minulle luonnollista. Myös suhteellisen liberaali suhtautuminen uskoon ja kirkkoon, mitä lista edustaa, on yhteneväinen omien näkemysteni kanssa.

Ydinajatuksemme voidaan koota seuraaviin teeseihin:

Perheiden, nuorten ja diakonian asiaa ajamassa. 

Kirkko osaksi elämääsi arjessa ja juhlassa.

Meitä on kaikenkaikkiaan 14 ehdokasta seurakuntaneuvostoon kyseisellä listalla, niin miehiä kuin naisia. Ikähaitarilla reilu 20 v - yli 50 v. Vielä pohdin, kenelle annan yhteisen kirkkovaltuustoääneni. Täytyy sanoa, että jos näistä vaaleista ei muuta käteen jää, niin ainakin kasa mukavia uusia tuttavuuksia. :)

Seurakuntavaalit 2014: Kuva

Kuva: Heikki Harsunen

Vaalimarkkinoinnissa käyttämäni kuva (toinen niistä) on otettu ylläolevasta kuvasta. Minulle tuo kuva on tärkeä ja tähän tarkoitukseen todella symbolinen. Kuva on otettu kuopukseni ristiäisissä Mikaelinkirkossa, kun hänet liitettiin kotikirkossaan kotiseurakuntaansa.

Kuvan on ottanut siskoni mies kesken serkuskuvaviritelmien. Neljää tuolloin alle kolmevuotiasta oli vaikea saada aseteltua kuvaan, joten siskoni mies nappasi kuvan nuorimmasta serkuksesta, jossa äiti sattui olemaan istuimena.

Kuvassa näkyvät ylöspäin menevät portaat. Tietysti portaita pitkin pääsee molempiin suuntiin, mutta koska asetelma on tuo, koen, että portaat ovat edessäpäin ja suunta ylös.

Halusin käyttää tästä kuvasta rajattua kuvaa, koska en ollut tyytyväinen yleisessä kuvauksessa otettuun. Sen löytää kuitenkin Satu-välilehdeltä sekä viralliselta ehdokaslistalta.

Seurakuntavaalit 2014: Vaalikone

Vaalikone - ehdokkaita, mielipiteitä ja vastauksia monta

Vaalikoneen täyttäminen oli näin ensikertaa kampanjoivalle haastava tehtävä. Siihen menikin useampi ilta, mutta lukitsin vastaukseni sen jälkeen. Enkä ole muuttanut niitä sen koommin, vaikka vaalikone onkin avattu uudestaan vastausten korjaamista varten.

Puhuimme ehdokaslistani ehdokkaiden kanssa, että vaalikoneen kysymyksissä oli haettu selkeän provosoivasti ehdokkaiden kantaa mm. samaa sukupuolta olevien vihkimiseen ja kiertoteitä naispappeuteen. Koska nämä asiat eivät ensisijaisesti ole käsittelyssä seurakuntaneuvostossa, on moni jättänyt jopa vastaamatta niihin kysymyksiin.

Itse kuulun niihin, jotka äänestämään mennessä tekevät vähintäänkin oman päätöksensä vakuudeksi tai muuten vain mielenkiinnosta vaalikoneen. Vasta nyt ymmärrän toisen puolen siitä. Vaalikone on kuitenkin nykytekniikan hyödyntämistä mielipiteiden yhteneväisyyden tarkastelussa. Uskon, että siitä on hyötyä ehdokkaan valitsemisessa sekä ylipäänsä äänestämispäätöksen tekemisessä.

Ja miksi mustikat? Kauempaa katsottuna ehdokkaat näyttävät samalta, mutta kun lähelle tullaan, erot tulevat esiin. Lopputulos on joka tapauksessa yhtä sotkua! Vitsivitsi.

Tästä pääset tutustumaan vaalikonevastauksiini.

Pienelle parasta

Olin tänään nuorimmaiseni kanssa Temppeliaukion kirkossa Hannele Huovin ja Soili Perkiön konsertissa. Kyseessä on Helsingin seurakuntien lapsiperheille suunnattuun Pienelle parasta -kokonaisuuteen kuuluva tapahtuma, joka on käsittääkseni järjestetty useamman kerran.

Pitääkö heti ottaa selfie? Heräsin juuri!

Esikoisen kanssa kävimme myös kyseisessä tapahtumassa, joten postitse saapunut kutsu lämmitti mieltä ja motivoi raivaamaan tilaa kalenterista. Lämminhenkinen, tuttuja lauluja ja runoja sisältävä, aidosti vauvoille suunnattu tapahtuma sai 7,5 kk pomppuliisan sylissäni villiintymään. Toisten lasten näkeminen, kallioon louhitun kirkon äänimaailma ja erityisesti tuttu "Hiiri mittaa maailmaa" -laulu innostivat kiljahtelemaan riemusta.

Tämmöiset tapahtumat, joissa ei tarvitse olla hipihiljaa joutumatta silmätikuksi (kuten koin vähän aikaa sitten eräässä messussa, en tosin ollut itse vauvan kanssa paikalla vaan pelkästään sivustaseuraaja), madaltavat kynnystä tulla kirkkoon koko perheellä. Tosin Temppeliaukion kirkossa ei kynnys korkealla ole muutoinkaan. :)

Pienelle parasta -konsepti on tarjonnut muutakin mukavaa Helsingin seurakuntiin kuuluville lapsiperheille, esim. cd-levy ja kirjanen. Kirkollisverolle on tosiaan saanut vastinetta.

Seurakuntavaalit 2014: Nuori ehdokas

Osallistuin eilen Kallion kirkossa järjestettyyn nuorten ja nuorehkojen seurakuntavaaliehdokkaiden iltaan. Ilmeisesti kuulun vielä nuoriin, vaikka ikää onkin yli kolmenkymmenen. Seurakunnan luottamushenkilöiden keski-ikä huitelee kuitenkin reilusti viidenkympin tuolla puolen, joten ainakin siinä mittapuussa olen vielä suhteellisen nuori.

Ilta oli oikein miellyttävä. Rauhoittava messu, yhteinen ehtoollinen, entinen kuorokaveri Tiina, ihanaa teetä ja uusia tuttavuuksia. Saimme kuulla käytännön kokemuksia vaikuttamistyöstä sekä vinkkejä vaalityöhön. Ilta vahvisti haluani ja uskoani olla mukana tekemässä yhteistä hyvää.

Puhuimme nuorten ehdokkaiden erityiskysymyksistä, että onko nuorilla näissä vaaleissa omaa agendaa. Eräs osallistuja tiivisti mielestäni hienosti, että ehkä agendamme on laskea tuota päättäjien keski-ikää. Ikä ei välttämättä ole mittari uusien ajatusten esilletuomisessa tai päätöksentekokompentenssissä, sillä niin nuorissa kuin vanhoissa löytyy sekä säilyttäjiä että uudistajia.

Näen itse kallistuvani enemmän tuon uudistajan puolelle, joskin maltillisesti. Hyvät, toimivat käytännöt ja perinteet on tärkeä pitää mukana, mutta nopeasti muuttuvassa maailmassa on syytä tarkastaa ja välillä kriittisesti arvioida omia toimintatapoja ja suuntaa. Emme voi pelkästään perinteiden vuoksi tehdä niin kuin aina ennenkin, emmekä luottaa siihen, että nykytilanne säilyy. Tulevaisuutta on vaikea ennakoida, mutta siihen pitää pyrkiä varautumaan.

Seurakuntavaalit 2014: Ehdolle asettuminen

Ajatus ehdolle asettumisesta seurakuntavaaleihin juolahti mieleeni viime talvena, kun jossain jutussa, luultavimmin Kirkko ja kaupunki -lehdessä, tuli esille, että vaalit ovat lähestymässä. Kesällä asia nousi pintaan, kun naapurini kysyi, olenko ajatellut lähteä ehdolle. Vastasin silloin, että olen kyllä ajatellut asiaa.

Tässä elämäntilanteessa, kun olen hetken kotona kahden pienen lapsen kanssa, tulee kiinnittäneeksi huomiota paikallistason asioihin huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Olen ollut monessa mukana, hallitustyöskentelyä ja luottamustehtäviä on takana vuosia ja monesta eri yhteydestä (näistä tarkemmin Satu-välilehdellä). Kun jotain jättää taa, tulee tilaa uusille haasteille. Seurakuntaneuvosto tuntuu siihen juuri sopivalta paikalta: vaikuttamista itselle tärkeisiin asioihin, lähellä, yhdessä tekemistä, arvomaailman jakamista. Vaalien teema Usko hyvän tekemiseen on erinomainen slogan, jonka voin hyvillä mielin allekirjoittaa.

Ehdolle asettuminen ei kuitenkaan ollut maailman helpointa. Laitoin viestiä kiinnostuksestani seurakuntavaalisivujen kautta saamatta vastausta. Laitoin sähköpostia sopivan listan yhteyshenkilölle, mutta viesti tuli takaisin virheellisen osoitteen vuoksi. Facebookin kautta kuitenkin sain ilmoitettua itseni henkilöille, jotka auttoivat eteenpäin.

Mietin vain, että kuinka paljon hyviä potentiaalisia ehdokkaita saataisiin mukaan, kun vain joku kysyisi. Minullakin ehdolle asettuminen olisi voinut jäädä, ellei seurakunnassa työskentelevä naapurini olisi minua asiasta muistuttanut.