Emme olleet aiemmin matkustaneet lasten kanssa ulkomailla. Lentomatka oli uutta ja ihmeellistä, kuten kaikki muukin sen jälkeen. Kohteena oli Kreeta ja hotellina Maleme Imperial noin tunnin matkan päästä Hanian lentokentältä. Matka meni kaikin puolin paremmin kuin hyvin, säät suosivat ja kohde oli mitä parhain lasten kanssa matkustaessa. Lapset nauttivat ja aikuisetkin pääsivät rentoutumaan, kun ei tarvinnut siivota, tiskata tai laittaa ruokaa, vaan nauttia auringosta ja rauhallisesta olemisesta.
Lapset osoittautuivat kreikkalaisen ruuan ystäviksi. Omasta salaatistani hävisivät fetajuusto ja kurkut esikoisen suuhun, kuopus puolestaan söi oliiveja. Lammas kelpasi myös molemmille, ja tsatsikin kanssa piti pitää puolensa, jottei esikoinen söisi kaikkea.
Koska Malemen kohdalla ranta on nopeasti syvenevää ja kivikkoista, kävimme Agia Marinan kohdalla viettämässä rantapäivää. Meri oli esikoiselle merkittävä juttu. Iltaisin rantatavernassa syödessämme katselimme merta. Hän totesi yhtäkkiä: "Äiti, meri uppoaa! Se on ihan valkoinen." Aurinko oli laskemaisillaan ja taivaskin oli valkoinen. Hän myös olisi halunnut näyttää meren kaikille ystävilleen. Täytynee suunnata taas Helsingissä pian meren rantaan ihmettelemään, kuinka meri yltää tännekin.
Lasten kanssa ja lasten kautta itsekin koki monta asiaa voimakkaammin kuin ehkä aiemmin matkustaessa. Toisaalta lapsilta voisi oppia enemmänkin sellaista ennakkoluulottomutta ja heittäytymistä hetkeen, mikä avaa silmät ja korvat paremmin kaikelle uudelle tai erilaiselle.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti