Ihailen sitä, miten Mikaelin seurakunnassa erityisesti perhemessujen yhteydessä ja näissä koulu-/kerhokirkoissa olevat saarnat on toteutettu. Ruusukorva ja kyyhkynen -tarina tuli jälleen eläväksi jättikokoisten paperinukkejen, heiluvan naulakon ja muun rekvisiitan välityksellä. Sanoma rohkeudesta, ystävyydestä ja jokaisen valonkantajuudesta puhuttelevat kaikkia, myös uskontokunnista riippumatta.
Omasta kouluajasta on jo aikaa, ja sen jälkeen olen vain muutaman kerran ollut koulun kevätjuhlassa laulamassa suvivirttä. On aina yhtä tunnerikasta ja voimaannuttavaa kajauttaa suvivirsi yhdessä suuren joukon kanssa. Suvivirsi on vankka osa kulttuuriperimäämme juurikin siksi, että kaikki ovat siihen törmänneet kouluaikanaan. Se symbolisoi monelle kouluvuoden päättymistä ja pian koittavaa kesälomaa - aurinkoa ja lämpöä.
Toivon, että omien lasteni niin päiväkoti- kuin koulupolulla joulu- ja kevätkirkot toteutuvat edelleen. Mikaelin seurakunnan alueella monissa päiväkodeissa jo selvästi alle puolet lapsista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kontulassa kirkko on lähellä, joten se ei ainakaan voi olla esteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti