Kesällä yksi jos toinenkin aamupäivä meni läheisissä leikkipuistoissa. Puistoissa oli mukava tavata niin suunnitellusti kuin suunnittelematta tuttuja. Lapset saivat leikkiä ja aikuiset jutella. Ainakin Kiikku-puistossa tämä onnistui, sillä meidän kuopuskin touhusi varsin itsenäisesti. Plussaa kyseisessä puistossa on se, että alue on täysin aidattu ja käytännössä koko alueen näkee yhdellä kertaa.
Helsingissä on jo useita vuosikymmeniä ollut kesäisin leikkipuistoissa lapsille maksuton ruokailu. Meidän tytöt tykkäsivät miltei aina tarjolla olevista keitto- ja pataruuista. Kun oltiin touhuttu ja leikitty pitkät tovit, ruoka maistuikin hyvin. Tosin kuopusta varten täytyi aina olla varautunut esimerkiksi voileivällä, sillä lelut kerättiin kasaan puoli kahdeltatoista ja ruokaa sai vasta kahdeltatoista ruokapiirin laulujen jälkeen. Vajaa puolitoistavuotiaan kärsivällisyys ei riittänyt odottamaan puoltatuntia.
Leikkipuistotoiminta Helsingissä muutenkin taitaa olla ainutlaatuista Suomessa. Puistot eivät ole "kylmäpuistoja", vaan niissä on oikeastaan aina puistorakennus, jotka ovat arkisin päivät auki ja paikalla henkilökuntaa. Puistoissa on toimintaa enemmän tai vähemmän. Ne ovat lapsiperheiden kohtaamispaikkoja. Puistotiloja voi vuokrata iltaisin ja viikonloppuisin esimerkiksi juhlia varten.
