Pyhäinpäiväviikonloppuun liittyy minulla paljon muistoja lapsuudenkodistani. Kävimme hautausmaalla viemässä kynttilöitä läheisten haudoille ja söimme lammasta. Myöhemminkin tie vei kirkkomaalle, vähintäänkin katsomaan kynttilämerta. Kun tuo mökkeilyperinne alkoi, jäi hautausmaalla käyminen. Mutta edesmenneiden muistelu ei ole jäänyt. Seitsemän ja puoli vuotta sitten kuollut äitini on erityisen vahvasti mielessä juuri pyhäinpäivän aikoihin.
Seurakunnan perhekerhossa alkuhartaudessa puhuttiin viime viikolla pyhäinpäivästä todella kauniisti. Kaksi pöllöä keskustelivat, mitä tarkoittavat kynttilät hautausmaalla. Omat tyttäreni ovat vielä kovin pieniä ymmärtämään, mutta olemme puhuneet enkelimummusta ja katsoneet hänen kuvaansa. Isompi tunnistaa hänet jo valokuvista. Joka kerta Kainuussa käydessämme pistäydymme hänen haudallaan.
Halloweenin vietto on tullut Suomeen näemmä pysyvästi. Mutta pyhäinpäivää ja kekriäkin vietetään. Itse haluan juurikin kirkollisten juhlapyhien perinteitä jatkaa oman perheeni kanssa. Niihin kuuluu hyvä ruoka, yhdessäolo ja sanoma esimerkiksi seurakunnan järjestämien hartaushetkien tai messun muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti