Messun jälkeen oli lounas- ja kahvittelumahdollisuus sekä perhetapahtuma, jossa oli erilaisia puuhapisteitä ja Nukkumattikin vieraili. Ruoka ja jätski maistuivat, isompi neiti taisi peuhata väsymiseen saakka. Pienempi nukahti heti kotiin lähtiessä.
Messussa esiintyi seurakunnan Ilopisarat-lapsikuoro. Mietin, innostuvatkohan omat tyttäreni kuorolaulusta. Itselleni se on ollut iso osa elämää, varsinkin viime vuosina. Illan olinkin oman kuoroni konsertissa, tällä kertaa tosin lipunmyyjän roolissa ja kuuntelijana.
Tämäntyyppiset perhetapahtumat ovat houkuttelevia ja tärkeitä seurakunnan toimintamuotoja. Eikä yhtään ihme, että paikalla oli runsaasti perheitä. Seurakunnan musiikkitoiminnassa kuorolaulu on perinteinen, ja edelleen hyvin tärkeä muoto. Kuorojen esiintymiset elävöittävät tilaisuuksia ja ovat kuorolaisille oiva mahdollisuus tavoitteelliseen yhdessäolemiseen ja -tekemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti