Syksy on ollut hyvin hektinen muun muassa töihinpaluun vuoksi. Opetustyö on vaatinut hurjan paljon valmistelua, mikä on lyhentänyt niin yöunia kuin pinnaa. Palaan kesän kuulumisiin ja syksyn muihin tapahtumiin myöhemmin, mutta nyt täytyy kirjata ylös tämän päivän kokemuksia.
Kävimme tyttöjeni kanssa tänään Mikaelinkirkolla perhemessussa ja sen jälkeisessä puuhapäivässä. Oli kyllä oikein mukava ja onnistunut kokemus, jälleen kerran.
Aiheena oli prinsessat ja ritarit. Messussa puhuttiin kuninkuudesta. Siellä lauloivat seurakunnan Ilopisarat-kuoro, josta bongasimme heti naapurin tytön, sekä lauluryhmä Melisma. Messu kesti alle tunnin, mikä olikin oikein sopiva mitta. Tytötkin jaksoivat melko hyvin olla paikallaan, kuopus sylissäni ja esikoinen vieressäni istuen pitkälti juuri runsaan musiikkitarjonnan vuoksi (ja ehkä vähän rusinoiden ansiosta). Saarna oli upea: Mia-pappi haastatteli kahta kuningasta - Herodesta ja Jeesusta. Monella tavalla aiheet olivat luettavissa myös päivän teemaan: tuomiosunnuntaihin.
Monet lapset olivat pukeutuneet prinsessoiksi ja ritareiksi. Minä en jotenkin ollut ymmärtänyt tai muistanut, että olisi voinut pukeutua. Esikoinen sanoikin kotona minulle: "Äiti, minulla ei ollut kruunua siellä. Miksei ollut? Minulla olisi voinut olla, koska minulla on täällä kotona sellainen." Äitiä taisi harmittaa vähintään yhtä paljon kuin tyttöä.
Messun jälkeen kävimme syömässä kuninkaallista nakkisoppaa sekä herkuttelimme jälkiruokakahveilla. Keitto maistui erityisesti kuopukselle, joka kylläkin heti vatsansa täyteen saatuaan yritti lähteä tutkimaan kaikkea, mitä vain sattui eteen tulemaan.
Ruokailusta lähdimme etsimään askartelupistettä ja katsomaan, mitä muuta yläkerrasta löytyisi. Siellä olisi voinut kuvauttaa itsensä prinsessana, mutta molemmat tytöt vähän jännittivät tehtyjä hahmoja. Kuninkaallisia tapoja ja leikkejä olisi voinut mennä harjoittelemaan, mutta meidän tytöt innostuivat linnaleikeistä.
Lopulta jono askartelupaikalta hälveni ja esikoinen pääsi tekemään itsellensä kruunun. Sitä hän koristelikin tarkkaan ja hartaasti. Jaksoimme melkein loppuun saakka, vaikka kuopuksen päiväuniaika menikin. Kotiin kulkiessa juttelin naapurin kanssa, että on hienoa, että näitä perhemessuja ja puuhapäiviä on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti