Monen harrastukset, opinnot tai työt jäävät kokonaan taka-alalle, kun äitiysloma alkaa, vapaaehtoistoiminnasta puhumattakaan. Kynnys siinä elämänvaiheessa lähteä ehdolle tai aloittaa jotain uutta voi olla suuri. Toiset ajattelevat, että sitten lähden, kun lapset ovat isompia.
Seurakunnan lapsityö on varsin mittavaa. Perhekerhoissa ja päiväkerhoissa käy viikoittain runsaasti lapsia. Olisi tärkeää, että asioista päättämässä on mukana niitä, ketkä aktiivisesti tähän toimintaan osallistuvat.
Itse näen, että juuri pienten lasten äitien osallistuminen on esimerkki asialle omistautumisesta. Jos siitä vähästä omasta ajasta, mitä on käytettävissä, on valmis antamaan yhteisten asioiden ajamiseen, on tosissaan mukana. Kun aikatauluarjen keskellä saa raivattua kalenteriinsa aikaa paneutua asiaan, haluaa sitä tehdä sydämestään. Juuri silloin, ei vuosien päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti