Väliinputoajat

Viime viikon tilaisuudessa teema, joka puhututti paljon, oli se, miten nuoret ja nuoret aikuiset pysyvät seurakunnan toiminnassa rippikoulun ja isostoiminnan jälkeen? Vauvoille ja pikkulapsille on perhekerhoja, sitten päiväkerhoja, koululaisille iltapäiväkerhoja ja teemakerhoja, nuorille iltoja, rippikoulu ja isostoimintaa. Mutta sitten moni muuttaakin töihin tai opiskelemaan, muuttaa toiseen seurakuntaan. Tai vaikkei muuttaisikaan, ei luontevasti löydä paikkaansa seurakunnan toiminnasta.

Perheellisille järjestetään monenlaista, mutta miten on sinkkujen tai lapsettomien laita? Ovatko he eräänlaisia väliinputoajia? Monet kokevat, että perinteiset messut eivät puhuttele heitä oikealla tavalla, ja että perinteiset Raamattu-, virsi- tai rukouspiirit ole kovin houkuttelevia. Aikanaan aktiivinenkin seurakuntalaisuus voi jäädä, pitkäksi aikaa tai jopa kokonaan, kun ei löydä omaa luontevaa paikkaa seurakunnassa tai kokee uuden seurakuntansa etäiseksi.

Toisille vapaaehtoistoiminta on luonteva jatke, osa kaipaa selkeästi nuorten aikuisten omaa toimintaa. Sinkuille sinkkuiltoja, joista ehkä löytää jopa kumppanin. Mikaelin seurakunnan toiminnassa on tällä saralla nähdäkseni vielä paljon tehtävää.

Itse aikanaan Hyvinkäälle muuttaessani menin kutsusta mukaan uusille hyvinkääläisille järjestetylle kiertoajelulle. Tapahtuma on seurakunnan ja kaupungin yhteistyössä järjestämä. Tapasin siellä muita vastikään paikkakunnalle muuttaneita, sain paljon tietoa uudesta kotipaikastani. Myös kynnys osallistua seurakunnan tilaisuuksiin madaltui, kun seurakuntakeskus tuli tutuksi. Henkilökohtainen kutsu mukaan puhuttelee parhaiten. Tulee tunne, että olen tärkeä.