Suvivirren aikaan - kerhojen kevätkirkossa

Kävimme toukokuun loppupuolella avoimen perhekerhon, perhepäivähoitajien ja muutaman päiväkodin yhteisessä kevätkirkossa. Kirkko oli koristeltu kauniilla paperilinnuilla, joita kuopus innolla herättyään katselikin.

Ihailen sitä, miten Mikaelin seurakunnassa erityisesti perhemessujen yhteydessä ja näissä koulu-/kerhokirkoissa olevat saarnat on toteutettu. Ruusukorva ja kyyhkynen -tarina tuli jälleen eläväksi jättikokoisten paperinukkejen, heiluvan naulakon ja muun rekvisiitan välityksellä. Sanoma rohkeudesta, ystävyydestä ja jokaisen valonkantajuudesta puhuttelevat kaikkia, myös uskontokunnista riippumatta.

Omasta kouluajasta on jo aikaa, ja sen jälkeen olen vain muutaman kerran ollut koulun kevätjuhlassa laulamassa suvivirttä. On aina yhtä tunnerikasta ja voimaannuttavaa kajauttaa suvivirsi yhdessä suuren joukon kanssa. Suvivirsi on vankka osa kulttuuriperimäämme juurikin siksi, että kaikki ovat siihen törmänneet kouluaikanaan. Se symbolisoi monelle kouluvuoden päättymistä ja pian koittavaa kesälomaa - aurinkoa ja lämpöä.

Toivon, että omien lasteni niin päiväkoti- kuin koulupolulla joulu- ja kevätkirkot toteutuvat edelleen. Mikaelin seurakunnan alueella monissa päiväkodeissa jo selvästi alle puolet lapsista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kontulassa kirkko on lähellä, joten se ei ainakaan voi olla esteenä.

SkidiRock

 

Kävimme myös tänä vuonna koko perheen voimin SkidiRockissa, joka järjestetään vuosittain Leikkipuisto Kurkimäen piha-alueella. Kyseessä on lapsille suunnattu maksuton musiikkitapahtuma, joka järjestetty miltei parikymmentä kertaa. Ensi vuonna on tapahtuman juhlavuosi, kun vietetään 20. SkidiRock.

Kuten viime vuonna, tälläkin kertaa sää suosi, sillä tapahtumapäivän molemmin puolin oli melkoisen sateista ja koleaakin, mutta itse h-hetkellä paistoi aurinko ja lämpö helli kuuntelijoita. Pääesiintyjänä oli tänä vuonna Mimmit, mikä olikin ainakin meidän perheen pienten suuressa suosiossa. Fanikortteja ja kuvaa on katseltu harva se päivä.

Pave Mikaelin seurakunnasta juonsi tapahtuman.

SkidiRockissa, kuten alueen monessa muussakin lapsiperheille suunnatussa tapahtumassa, oli mukana myös Mikaelin seurakunnan edustusta ja oma ständi. Valitettavasti puhelimeni akku sippasi ennen kuin sain kuvat niistä. Esikoinen kävi seurakunnan ständillä etsimässä aarretta ja sai tarran muistoksi. Näin seurakunnan luottamushenkilön näkökulmasta on oikein mukavaa ja tärkeää, että seurakunta näkyy myös ns. kentällä.

Kohta alkaa Mimmien muskari!

Mimmit lavalla

Tap-tap-tap.

Isot mimmit ja pikkumimmit.

Lavan eteen, maksoi mitä maksoi!

Ravintolapäivän viettoa

Osallistuin ensimmäistä kertaa ravintolapäivään, itse asiassa vahingossa, kun olimme lauantaina 16.5. tyttöjen kanssa kannustamassa isiä Helsinki City Runilla.

Itä-Helsingin lähiöissä en ole juurikaan ravintolapäivän ravintoloihin törmännyt, mutta koska kerrankin olimme kantakaupungin läheisyydessä, oli tarjontaa runsaasti. Tosin oli jo myöhäinen iltapäivä, joten moni koju pisti jo pillejä pussiin, mutta jotain oli vielä jäljellä. Päädyimme Hakaniemenrannassa olevaan brasilialaista ruokaa tarjoilevaan kojuun.

Tarjolla oli paikanpäällä grillattua naudanlihaa ja perunasalaatin tapaista höysteineen. Oli oikein maistuvaa, niin minulle kuin esikoiselleni. Tosin ystäväni, joka oli meidän mukanamme, totesi, että häneltä olisi jäänyt syömättä noin raaka liha. Täytyy ensi kerralla ravintolapäivänä testata vaikka useamman kojun tarjonta.

Ensimmäisellä kerralla ravintolapäivästä kuullessani oli tosi innostunut, mutta sitten, kun niitä alkoi ollakin niin usein, hohto laantui. Tapahtuma on kuitenkin oikein hieno ja kaupunki+ruokakulttuuria virkistävä idea, joka pari kertaa vuodessa tuo varmasti paljon enemmän iloa kuin harmitusta tai hankaluuksia. Ja ainakin tuolla kojulla roskat kerättiin hienosti talteen, eikä mitään sotkua syntynyt.

Kevätjuhlassa

Esikoisen päiväkerhon kevätjuhla (esikoisen sanoin kevät-kevätjuhla) oli jälleen ihana kokemus. Sitä varten käytiin ostamassa tytölle uusi mekko ja juhlasukkahousut. Näitä pitikin pitää monta päivää juhlan jälkeenkin. Mummu ja pappakin pääsivät osallistumaan juhlaan.

Seurakunnan lastenohjaajat Auli ja Terttu sekä heidän päiväkerholaisensa esittivät yhdessä Kirsi-kanttorin säestyksen kera joukon lauluja, joista olin jo esikoisen kotitreeneissä saanut vihiä. Tertulle nämä kerhokauden päättäjäiset olivat viimeiset, sillä hän jää ansaitulle vanhuuseläkkeelle. Ikävä tulee. Olemme käyneet Tertun avoimessa perhekerhossa niin Mikaelinkirkolla kuin Pyhän Jysäyksen seurakuntakodilla.

Seurakunnan käsityökerholaiset muistivat läsnäolollaan ja laulullaan pieniä kerholaisia. Ihana tapa!
Ilmassa oli haikeutta muutoinkin, sillä juhlat olivat todennäköisesti myös esikoisemme viimeiset, sillä syksyllä alkaa molempien osalta päiväkoti, kun minä palaan töihin. Kauniit muistot jäävät.

Äkkilähtö lämpimään

Kun selvisi, milloin keittiöremonttimme oli määrä alkaa, rupesin katsomaan, olisiko mahdollista päästä joksikin aikaa remonttia pakoon. Haaveissa oli löytää viikon matka Välimerelle, mieluiten Kreikan suuntaan. Aurinkomatkoilta löytyi kuin löytyikin sopiva kohde sopivalla aikataululla ja sopivaan hintaan! Mies sai muutamalla muutoksella järjestettyä itselleen vapaata töistä, joten pääsimme lähtemään. Koska olimme remonttiajan evakossa muutoinkin, matka katkaisi sopivasti toisten nurkissa olemisen.

Emme olleet aiemmin matkustaneet lasten kanssa ulkomailla. Lentomatka oli uutta ja ihmeellistä, kuten kaikki muukin sen jälkeen. Kohteena oli Kreeta ja hotellina Maleme Imperial noin tunnin matkan päästä Hanian lentokentältä. Matka meni kaikin puolin paremmin kuin hyvin, säät suosivat ja kohde oli mitä parhain lasten kanssa matkustaessa. Lapset nauttivat ja aikuisetkin pääsivät rentoutumaan, kun ei tarvinnut siivota, tiskata tai laittaa ruokaa, vaan nauttia auringosta ja rauhallisesta olemisesta.

Lapset osoittautuivat kreikkalaisen ruuan ystäviksi. Omasta salaatistani hävisivät fetajuusto ja kurkut esikoisen suuhun, kuopus puolestaan söi oliiveja. Lammas kelpasi myös molemmille, ja tsatsikin kanssa piti pitää puolensa, jottei esikoinen söisi kaikkea.

Koska Malemen kohdalla ranta on nopeasti syvenevää ja kivikkoista, kävimme Agia Marinan kohdalla viettämässä rantapäivää. Meri oli esikoiselle merkittävä juttu. Iltaisin rantatavernassa syödessämme katselimme merta. Hän totesi yhtäkkiä: "Äiti, meri uppoaa! Se on ihan valkoinen." Aurinko oli laskemaisillaan ja taivaskin oli valkoinen. Hän myös olisi halunnut näyttää meren kaikille ystävilleen. Täytynee suunnata taas Helsingissä pian meren rantaan ihmettelemään, kuinka meri yltää tännekin.

 

 

 

 

 

Lasten kanssa ja lasten kautta itsekin koki monta asiaa voimakkaammin kuin ehkä aiemmin matkustaessa. Toisaalta lapsilta voisi oppia enemmänkin sellaista ennakkoluulottomutta ja heittäytymistä hetkeen, mikä avaa silmät ja korvat paremmin kaikelle uudelle tai erilaiselle. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kevään kuulumisia tulossa

Monen asian summana tämä blogi on ollut hiljaa jo toista kuukautta. Tärkein syy sille on ollut keittiöremontti, jonka vuoksi olimme evakossa yli kolme viikkoa. On myös ollut sairastumisia, kuorokiireitä, juhlia, euroviisuja ja armotonta remontin jälkeistä siivoamista. Toukokuussa tapahtui kuitenkin paljon, joten postailen tänne näin jälkijunassa useampia kirjoituksia siitä, mitä kaikea olemme tehneetkään.

Kevät on vaihtunut kesäksi, tosin vielä ei lämpötila oikein kesäiseltä vaikuta. Ainakaan siihen verrattuna, mihin olemme useana edellisenä kesänä tottuneet. Jospa vielä aurinko ja lämpö hellisivät täällä koti-Suomessakin.