Hyvää adventtiaikaa!

Joulukuusta on tulossa kiireinen. Jouluvalmistelujen (mukavien sellaisten) lisäksi luvassa on paljon kuoroilua, pikkujouluja sekä myös töitä! Sen vuoksi hiljennän tämän blogin hetkiseksi. Joulun maissa tai uudenvuoden tienoilla taas äänessä.

Siihen saakka voit seurata toista blogiani, jota kirjoitan yhdessä kissani kanssa.

Rauhaisaa adventtiaikaa!

Pimeä aika

Tähän vuodenaikaan tuntuu, että on aina pimeää. Mutta joulua kohti mennään, niin ainakin mielessä valonpilkahdus kasvaa koko ajan suuremmaksi. Olen kovin jouluihminen, ja tykkään tunnelmoida jo hyvissä ajoin saaden orastavalta joulunajalta siihen luvan. Kynttilät, musiikki, tuoksut, lahjasuunnitelmat... Voi sanoa, että joulu pelastaa minut kaamosmasennukselta.

Ja miksi vietämme joulua? Monenlaisia perusteluja joulunvietolle on, mutta minulle tärkein syy on perinne viettää joulua Kristuksen syntymän muistoksi. Vaikka Jeesus syntyikin aiemmin syksyllä, sopii varsinkin tänne pohjolan pimeyteen oikein hyvin se, että vietämme Valontuojan syntymäjuhlaa pimeimpään aikaan.

Sanotaan, että kahta ei väsy katselemaan: nukkuvaa lasta ja elävää tulta. Ei väsy katselemaan, mutta voi katseen niistä irroittaakin ja antaa rauhan tarttua.

Perhe kirkossa perhekirkossa

Kävimme tänään koko perhe Mikaelinkirkossa perhemessussa. Lapset jaksoivat ihmeen hyvin koko messun ajan. Törmättiin moniin kerhotuttuihin ja muistakin yhteydestä tutuksi tulleisiin. Ihmisiä moikkaillessa tuli ensimmäistä kertaa Kontulassa asuessani sellainen tunne, että täällä asuu tuttuja!

Messun jälkeen oli lounas- ja kahvittelumahdollisuus sekä perhetapahtuma, jossa oli erilaisia puuhapisteitä ja Nukkumattikin vieraili. Ruoka ja jätski maistuivat, isompi neiti taisi peuhata väsymiseen saakka. Pienempi nukahti heti kotiin lähtiessä.

Messussa esiintyi seurakunnan Ilopisarat-lapsikuoro. Mietin, innostuvatkohan omat tyttäreni kuorolaulusta. Itselleni se on ollut iso osa elämää, varsinkin viime vuosina. Illan olinkin oman kuoroni konsertissa, tällä kertaa tosin lipunmyyjän roolissa ja kuuntelijana.

Tämäntyyppiset perhetapahtumat ovat houkuttelevia ja tärkeitä seurakunnan toimintamuotoja. Eikä yhtään ihme, että paikalla oli runsaasti perheitä. Seurakunnan musiikkitoiminnassa kuorolaulu on perinteinen, ja edelleen hyvin tärkeä muoto. Kuorojen esiintymiset elävöittävät tilaisuuksia ja ovat kuorolaisille oiva mahdollisuus tavoitteelliseen yhdessäolemiseen ja -tekemiseen.

Kiitos!

Eilisiltana varsin vaiherikkaan illan jälkeen nukuttaessani esikoista puhelimeni piippasi onnitteluviestin. (En siis päässyt vaalivalvojaisiin mukaan.) Olin yrittänyt päivittää tulossivustoa, mutta kohdat olivat edellisellä katselukerralla olleet vielä tyhjät. Sitten nimet olivatkin siellä. En oikein tahtonut uskoa asiaa, halusin tietää numeroita!

Äänestysprosentti Mikaelin seurakunnassa jäi jälleen Helsingin alhaisimmaksi yhdessä Malmin seurakunnan kanssa ollen 8,7 %. Ajattelin jo aiemmin, että olen erittäin tyytyväinen jokaisesta äänestä, mitkä menevät yli kahdenkymmenen. Kun luvut selvisivät, olin ihmeissäni: olin saanut 49 ääntä! Käsittämätöntä! Minut äänestettiin Mikaelin seurakunnan seurakuntaneuvostoon!

Kaikkinensa Mikaelin seurakunnan tulokset löytyvät tästä. Meidän listamme keräsi puolet neuvostopaikoista ja kaksi viidestä yhteisen kirkkovaltuuston paikoista. Vaalityö kannatti!

Olen nöyrän kiitollinen sekä kaikille äänestäjille että vaalityötä minun puolesta tehneille! Lämpimät kiitokset! En minä itse edes tunne lähes viittäkymmentä ihmistä tältä alueelta, jotka olisivat äänioikeutettuja! Tällä luottamuksella haluan todella olla paikkani arvoinen ja hoitaa leiviskäni sydämellä seuraavan nelivuotiskauden.

Blogini jatkaa eloaan vielä vaalien jälkeenkin, tosin luultavasti päivitystahti harvenee. Pysykää kuitenkin kuulolla!

Seurakuntavaalit 2014: Vaalipäivä

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Tänään on seurakuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Tulokset tulevat illalla. Vähän jännittää, mutta ei maailma kaadu, vaikken läpi pääsisikään. Vaalityö on ollut ihan mukavaa, ja olen tutustunut moniin samanhenkisiin ihmisiin. Jos ei tästä muuta käteen jää, niin ainakin hyvää kokemusta ja oppia tulevaan. Mikaelin seurakunnan toiminta kaikessa kirjossaan on myös tullut paljon tutummaksi.

Kävimme tänään koko perhe syömässä Helmi grillissä, jonka jälkeen kävelimme kirkolle. Mieheni äänestää mieluusti aina varsinaisena vaalipäivänä, minä yleensä ennakkoon. Esikoinen patisti kyllä kovasti äitiäkin äänestämään, joten piti selventää, että vain yhden kerran voi äänestää kussakin vaalissa.

En vielä tiedä, pääsenkö Mikaelinkirkolle vaalivalvojaisiin. Eilinen oli sen verran hektinen päivä, että koko perheellä päivärytmi on aivan sekaisin. Miten illan nukutuspuuhat sujuvat, en uskalla vielä arvailla. Ja niistä riippuu, miten ehdin valvojaisiin.

Toivotan jo ennakkoon onnea ja siunausta kaikille valituiksi tuleville!

Seurakuntavaalit 2014: Vaalitöitä

Tänään olemme taas Nuorten ja perheiden Mikael -porukan kanssa Kontulan ostarilla tapaamassa ihmisiä ja innostamassa äänestämään. Tule tervehtimään klo 11-15 välillä ja hörppäämään kupponen lämmintä mehua. Itse olen paikalla puoli yhteen asti.

Äänestysprosentti Mikaelin seurakunnassa ennakkoon äänensä antaneiden keskuudessa oli hieman pienempi kuin viime vaaleissa. Äänensä antoi vähän vajaa 750 henkilöä. Toivottavasti varsinainen äänestyspäivä kääntää suuntaa ylöspäin.

Erityisen iloinen olen jokaisesta, jotka äänestävät näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa koskaan. Näissä(kin) vaaleissa yksi ääni voi ratkaista, joten ääni todella kannattaa antaa. Jos ei minulle, niin jollekin muulle.

Seurakuntavaalit 2014: Minun Mikael

Keväällä kävimme saippuakuplakirkossa

Minun ja Mikaelin seurakunnan polut ovat kohdanneet neljä vuotta sitten. Muutin Kontulaan vajaa viisi vuotta sitten, mutta ensimmäisen kerran kävin Mikaelinkirkolla, kun kävin äänestämässä edellisissä seurakuntavaaleissa.

Pari vuotta sitten esikoistyttäreni syntymän jälkeen luin, että seurakunnassa järjestetään Ensi kertaa äidiksi -ryhmä. Ilmoittauduin oitis mukaan. Koin ryhmän erittäin hyödylliseksi ja sain sieltä uusia ystäviä. Kynnys osallistua lapsiperheille suunnattuihin kerhoihin ja tapahtumiin madaltui.

Sittemmin olemme käyneet mm. avoimissa perhekerhoissa, kauneimmissa joululauluissa ja lapsiperheille suunnatuissa tapahtumissa. Molemmat tyttäreni on kastettu Mikaelinkirkossa ja olen mennyt siellä myös naimisiin.

Kouluiän jälkeen en ole asunut missään näin kauaa, joten nyt tuntuu, että olen juurtunut ja että tämä on todella kotiseurakuntani. Sen vuoksi haluan olla mukana toimimassa seurakuntani hyväksi.

Kriisitilanteissa

Viime viikolla Rautavaaran onnettomuus oli kaikkien huulilla ja mediassa monella tavoin esillä. Niin siinä kuin monissa muissa näkyvästi esillä olleissa onnettomuuksissa on seurakunta järjestänyt hyvin nopeaan tahtiin hartaushetken ja mahdollisuuden keskustella omista ajatuksista.

Monelle kirkko tulee läheiseksi kriisin yllättäessä. Erityisesti äkkiarvaamattomien onnettomuuksien yllättäessä tai läheisen kuoleman kohdatessa. Koska emme voi aina ymmärtää tapahtunutta tai sen tarkoitusta, voimme turvautua Jumalan sanaan ja seurakunnan läsnäoloon. Tämä on mielestäni yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä - osoittaa lähimmäisenrakkautta, tukea ja tuoda lohtua.

Pyhäinpäivä

Olin tytärteni kanssa viikonlopun mökkeilemässä opiskeluaikoina syntyneen ystäväporukkani kanssa, kuten meillä on tapana tehdä aina pyhäinpäivän aikoihin. Sen vuoksi blogini on ollut viime päivät varsin hiljainen.

Pyhäinpäiväviikonloppuun liittyy minulla paljon muistoja lapsuudenkodistani. Kävimme hautausmaalla viemässä kynttilöitä läheisten haudoille ja söimme lammasta. Myöhemminkin tie vei kirkkomaalle, vähintäänkin katsomaan kynttilämerta. Kun tuo mökkeilyperinne alkoi, jäi hautausmaalla käyminen. Mutta edesmenneiden muistelu ei ole jäänyt. Seitsemän ja puoli vuotta sitten kuollut äitini on erityisen vahvasti mielessä juuri pyhäinpäivän aikoihin.

Seurakunnan perhekerhossa alkuhartaudessa puhuttiin viime viikolla pyhäinpäivästä todella kauniisti. Kaksi pöllöä keskustelivat, mitä tarkoittavat kynttilät hautausmaalla. Omat tyttäreni ovat vielä kovin pieniä ymmärtämään, mutta olemme puhuneet enkelimummusta ja katsoneet hänen kuvaansa. Isompi tunnistaa hänet jo valokuvista. Joka kerta Kainuussa käydessämme pistäydymme hänen haudallaan.

Halloweenin vietto on tullut Suomeen näemmä pysyvästi. Mutta pyhäinpäivää ja kekriäkin vietetään. Itse haluan juurikin kirkollisten juhlapyhien perinteitä jatkaa oman perheeni kanssa. Niihin kuuluu hyvä ruoka, yhdessäolo ja sanoma esimerkiksi seurakunnan järjestämien hartaushetkien tai messun muodossa.