Streat Helsinki Kontulassa

Aamulla huomasin Facebookin uutisvirrastani, että Streat-katuruokatapahtuma laskeutuu tänään Kontulan ostarille. Olin mainoksen nähnyt aiemminkin, mutten ollut edes ymmärtänyt, mistä on kyse. Aivan mahtava idea! Katsoin, että paikalle on tulossa mm. Currywursthaus. Päätin, että suuntaan ostarille lounaalle. Esikoinen lähti mukaani.

Currywurst on Berliinissä keksitty makkararuoka, jossa makkaran päälle laitetaan mausteista ketsuppia ja ripotellaan currya. Itse olen asunut Berliinissä melkein vuoden vuosituhannenvaihteen jälkeen. Silloin tosin en vielä kyseiseen herkkuun tutustunut, vaan ensimmäisen currywurstini taisin syödä joskus myöhemmin joulumarkkinoilla Stuttgartissa.

Kun sain höyryävän makkara-annoksen eteeni (en paastoa makkarasta, koska syön sitä muutenkin niin harvoin talviaikaan), olin ottamassa siitä kuvaa. Mutta puhelimeni olikin jäänyt kotiin. Herkuttelimme tyttäreni kanssa viileässä säässä. Halusin vielä maistaa Kimchi Wagonin antimia. Inkiväärikana maistui oikein hyvälle, mutta kimchin makuun en ainakaan vielä ensikertalaisena lämmennyt.

Huomenna suuntaamme tyttöjen kanssa tänne. Yritän muistaa ottaa puhelimen mukaan, jotta saan kuvituskuvia ja talletettua muistoja.

Virkeyttä vauvaperheeseen -tapahtumasta

Tänään olin tyttöjen kanssa Mikaelinkirkolla vauvaperhetapahtumassa. Olimme aamulla kerrankin ajoissa liikkeellä. Aika monella vaunuja työntävällä (=kaikilla) tuntui olevan sama suunta. Jätimme vaunut parkkiin arviolta yli kolmenkymmenen kiesin jatkoksi, vaikkei kello ollut edes kymmentä.

Metropolian opiskelijat olivat vastaanottamassa meitä avuliaina. Saimme tullessamme tuotekassit. Törmäsimme heti tuttuihin ja päätimme mennä kirkkomuskariin.

Kuva Mikaelin seurakunnan perheet -Facebook-sivulta

Muskarin veti kanttori-Kirsi, joka on tuttu perhekerhoista. Esikoinen seurasi tarkkaan ja leikki innolla mukana, kuopus olisi halunnut mennä Kirsin saappaita tai pianon pedaaleja tutkimaan. Tuotekassin purkaminen sai hänet pysymään paikallaan.

Muskarin jälkeen lähdimme seurakuntasaliin katsastamaan muuta tarjontaa. Kävimme onkimassa lorut seurakunnan pisteellä, sitten omaa neuvolantätiä moikkaamassa. Kuopus kävi siinä samalla puntarilla, ja oma arvioni tytön painosta piti hyvin kutinsa.

Kuva Mikaelin seurakunnan perheet -Facebook-sivulta

Sitten törmäsimme Outsa-pupuun, mikä aiheutti suuren säikähdyksen esikoiselle. Sangen rikkaan mielikuvituksen omaavana tyttö pelästyi pupua suunnattomasti. Liekö kasvomaalaus suurimpana syynä? Tästä kauhistuksesta hän ei päässytkään yli, vaan hän seurasi koko ajan varuillaan, missä pupu kulkee, olisi halunnut syliin.

Kävimme lastenohjaaja-Susannan syliavun turvin Perhetalo Naapurin ja leikkipuistojen ständillä moikkaamassa tuttuja ja onkimassa tarran, hakemassa Marttojen tekemiä soseita maisteluun (tosin söin ne itse, sillä kuopus oli - normaalista selvästi poiketen - nukahtaa hyvinkin ennen yhtätoista) sekä päivähoidon ständillä hakemassa esitteitä (ihan lähiaikoina onkin haettava tytöille päiväkotipaikkaa, kun palaan syksyllä töihin). Esikoinen kuitenkin koko ajan pyysi, että lähdetään kotiin, niin oli luvattava.

Kuopus nukahtikin jo pukiessa, ja esikoisen jännitys lakkasi siihen, kun astuimme ovesta ulos. Itselle jäi tapahtumasta kuitenkin hyvä mieli, vaikken ihan kaikkeen ehtinytkään tutustua. Lastenkulttuurikeskus Musikanttien toiminnasta olisin ehkä halunnut käydä vielä juttelemassa. Olisimme myös voineet käydä lapsen suun terveystarkastuksessa, mutta olin jo ehtinyt joku aika sitten varata molemmille neideille tarkastuksen, niin ei ollut välttämätöntä.

Mikaelinkirkolla oli positiivinen vauhti päällä, paljon kävijöitä ja ilahduttavan paljon tuttuja. On todella hyvä, että alueen lapsiperheiden parissa toimivat tahot ovat edes yhtenä päivänä vuodessa saman katon alla. Seurakuntasali sopii loistavasti tämmöisten tapahtumien paikaksi ja seurakunta koordinaattoriksi. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa tulevinakin vuosina.

Kuten arvata saattaa meillä puhuttiin pupusta vielä pitkin päivää. Esikoinen kysyi minulta tentaten: "Äiti, mikä minua pelotti?" Häntä jäi harmittamaan se, että kasvomaalaus jäi ottamatta, naapurintyttö kun oli saanut hienon perhosen poskeensa. Kuopus purki vielä kotona innokkaana tuotelaukkua, joka sisälsi monenlaista tarpeellista tuotetta ja lehtistä. Minua ja kahvikupposta odottaa tuo Meidän Perhe -lehti. Ehkäpä jo huomenna pääsen sen kimppuun!

Kuva Mikaelin seurakunnan perheet -Facebook-sivulta

Lasten suusta uudet ideat kuulee

Tämän vuoden alusta alkaen seurakuntia velvoitetaan ottamaan entistä paremmin huomioon päätöksenteon vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Uusimmassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli juttu aiheesta. Juttuun oli haastateltu meidän seurakunnan eli Helsingin Mikaelin seurakunnan lapsityönohjaaja Nooraa.

Nooran vinkkinä oli muunmuassa kirjata ylös lasten toiveita. Meillä tämä asia tulikin aivan vasta ajankohtaiseksi. Vajaa kolmivuotias esikoinen muisteli saippuakuplakirkkoa keväältä sekä nukkumattikirkkoa, missä kävimme syksyllä. Hän pyöritteli asioita mielessään ja totesi: Titi-nallekirkko! Kyselin vähän, että mitä semmoisessa olisi. Titinallet tietysti. 

Tänään asia jalostui vielä perhekerhossa vietetyn kirkkohetken muistelun jälkeen. Illalla juttelimme ja lauloin laulua, jota lauloimme päivällä. Esikoinen pyysi minua laulamaan: "Vielä tilaa on, tartu käteen (tassuun), tääl' on Tau-nallelle paikka, vielä tilaa on." 

Lasten ajatuksissa yhdistyvät monet asiat. Koska maailma ei ole vielä yhtä jäsentynyttä ja/tai kaavoihin kangistunutta kuin pidemmälle elämässä katsoneilla, on ajattelun luovuus ihmeellisen rikasta ja sen tuoma into takuulla aitoa. Palautteessa puolestaan lapset ovat hyvin suoria. Itse luottamushenkilönä lupaan kuunnella tarkalla korvalla niin omia lapsia kuin kerhoissa tapaamiani lapsia, jotta voin viedä viestiä myös seurakunnan päätöksentekoon.

Paastosta vielä

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroinkin omasta paastostani. Uusimmassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli juttu, jossa toimittaja oli kokeillut puhepaastoa. Aika mielenkiintoinen ajatus.

Ystävälläni oli muutama viikko sitten ääni aivan poissa usean päivän ajan. Kieltenopettaja kun on, oli työnteko mahdotonta. Minulla on myös kerran ollut ääni kateissa kolmen päivän ajan. Silloin esikoiseni oli pieni ja ihmetteli kovasti tilannetta. Mutta se, että pystyisi olemaan hiljaa, paastoamaan puheesta, on puhumiseen kykenevälle suuri haaste.

Paaston ei kai olekaan tarkoitus olla helppoa. Siinä kilvoitellaan omien halujen ja tottumusten kanssa. Nykyään paaston ajankohta tai mitta ei aina ole kristillisen paaston kanssa yhteneväinen. Vietetään tipatonta tammikuuta, lihatonta lokakuuta jne. Minut paastoamaan sai nyt tämä "virallinen" eli kristillinen paastonaika, laskiaisesta pääsiäiseen.

Perinteen mukaan sunnuntait ovat olleet paastovapaita päiviä. Itselleni sallin kuitenkin vain kaksi paastotonta sunnuntaita tälle ajalle: kuopukseni synttärijuhlapäivän sekä palmusunnuntain. Nyt neljä tietoisesti herkutonta päivää takana. Tänään makaronilaatikko maistui maailman parhaalle!

Suomen evankelisluterilainen kirkko on mukana Ekopaastossa. Paastota voi muustakin kuin ruuasta tai juomasta. Paasto voi katkaista hektisen arjen. Se kutsuu hiljentymään ja keskittymään olennaiseen.

Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa

Leivoin toissasunnuntaina laskiaispullat, koska olin viikoissa sekaisin. Siitä oli seurauksena se, että söimme laskiaispullia sitten monena päivänä, koska pistin pullista suurimman osan pakkaseen. Viimeiset tuhottiin laskiaistiistaina. Laskiaisen mäet jäivät jäisinä kylläkin laskematta.

Olen surkea pullanleipoja, mutta erittäin hyvä ostamaan ja syömään. Nyt päätin, että paastonajan paastoan pullasta ja muista herkuista, mutta erityisesti pullasta. Koska kuopukseni ravinto ei ole enää pääosin minusta kiinni (hyvällä omallatunnolla olen imetysajan syönyt pullaa melko usein), ajattelin, että nyt haastan itseni olemaan ilman.

Kevätpaastoa eli 40 päivän paastoa ennen pääsiäistä vietetään, koska Raamatun mukaan Jeesus vetäytyi ennen julkisen toimintansa aloittamista 40 päiväksi autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan. Perinteisesti paastotaan liharuuista. Sitä aion kokeilla joskus myöhemmin, kunhan lapset ovat isompia.

Vauvaperhetapahtuma tulossa!

Näin kotona ollessa pienten lasten kanssa hiihtoloma ei meidän elämää muuten liikuta kuin siten, että kerhot ja muut ovat lomalla. Ensi viikolla taas kerhojenkin osalta on paluu arkeen. Mutta on myös jotain erityistä.

Kaksi vuotta sitten Mikaelinkirkolla järjestettiin käsittääkseni ensimmäinen Virkeyttä vauvaperheeseen -tapahtuma. Olin esikoiseni kanssa paikalla. Mennessä hämmästelin massiivista vaunuparkkia kirkon ulkopuolella. Paikalla nimittäin oli muutama muukin.

Tapahtuma oli oikein mukava kokemus ja hyvä esimerkki paikallistason yhteistyöstä. Tapahtuman järjestää Mellunkylän alueen lapsiperhetoimijat. Mukana on järjestöjä, kaupungin ja yksityisen tahon toimijoita sekä seurakunta.

Esikoisen kanssa maistelimme (hän maisteli) Marttojen tekemiä soseita, kävimme kantoliinaopastuksessa, kirkkomuskarissa yms. Ensi viikolla suuntaan tapahtumaan tyttöjen kanssa. Tässä on tämänvuotinen ohjelma. Paikkana siis Mikaelinkirkko Kontulassa ja ajankohta keskiviikko 25.2. klo 10-12.

Vauvatossuja ja kaikkea muuta

Helsingin Mikaelin seurakunnan käsityökerho tekee kaikille seurakunnassa kastettaville vauvoille kauniit pikkutöppöset. Tässä kuvassa ovat esikoisemme saamat töppöset. Lahja lämmitti niin sydäntä kuin pienen jalkoja.

Käsityökerho kokoontuu Mikaelinkirkolla aina maanantaisin, samaan aikaan kuin viereisessä tilassa on avoin perhekerho. Mummot ja taaperot tapaavat toisensa käytävällä. Itse olen ollut hyvin ilahtunut siitä, että iloista vuorovaikutusta tapahtuu puolin ja toisin.

Vauvojen tossujen lisäksi kerholaiset neulovat villasukkia ja säärystimiä vanhuksille, lämmikehuiveja messukävijöille jne. Hyvänmielen tuottamista, yhdessä tekemistä, kädentaitojen ylläpitämistä, sosiaalista toimintaa. Käsityökerho on hyvä esimerkki arjen lähimmäisenrakkaudesta ja seurakunnan kokoavasta voimasta.

Itsekin tykkään tehdä käsitöitä, erityisesti neuloa ja virkata. Aktivoiduin yleensä aina urheilun suurkisojen yhteydessä (mm. olympialaiset, yleisurheilun ja hiihdon MM-kisat), mutta nykyisin se harrastus on pitkälti jäänyt. Onneksi ne taidot eivät heti ruostu, ja jossain vaiheessa kaivan taas puikot tai koukun esille. Ovathan hiihdon MM-kisatkin taas ovella.

Action Angels

Olin tyttöjen kanssa eilen Mikaelinkirkolla Ruusukorva ja kyyhkynen -perhemessussa ja sen jälkeisessä Action Angels-tapahtumassa. Hieman jännitti etukäteen, kuinka sujuu yksin kahden Action Angelsin - vilkkaan 11-kuukautisen ja uhmaikäisen - kanssa, kun pienemmän ruoka-aika sattui juuri messuajaksi. Mutta ihan hyvin selvittiin, naapurien avustuksella.

Messu oli ihana ja mukavalla tavalla lapsille suunnattu. Saarnana oli nukketeatteriesitys Ruusukorvasta ja kyyhkysestä, virsinä Lasten virsiä, rukousetkin tutunlaisia kerhoista. Pienempi halusi tutustua virsikirjaan ja kontata penkkien alle. Maissinaksuvarastot hupenivat. Isompi tyttö sai ehtoollista ensimmäistä kertaa. Ehtoollispöydästä lähtemisessä tuli vain kiukkua, mutta onneksi sain kannettua molemmat takaisin penkkiin. Muistokellot esirukouksen aikaan vain pelottivat.

Kävimme yhteisvastuulounaalla ennen hyppäämistä tapahtumapisteisiin. Lohikeitto ja pulla maistuivat mainiosti.

Yläkerrassa kävimme askartelemassa ja purkamassa energiaa lasten discossa. Lopuksi vielä ulkona houkutteli nuoskalumi, ja vaatteet kastuivat sopivasti naapurikavereiden kanssa lumiukkoja tehdessä. Meidän neitiä harmitti kyllä kotona se, ettei tarttunut äidin tarjoukseen mennä ponin kyytiin. Ehkä ensi kerralla.

Nämä lapsiperhetapahtumat herättävät varmasti kiinnostusta myös kirkkoon kuulumattomien keskuudessa. Mikaelin seurakunnassahan kirkkoon kuulumisprosentti on hyvin alhainen, noin puolet seurakunnan alueella asuvista kuuluu ev.lut.kirkkoon. Toivon mukaan tällaiset matalan kynnyksen tapahtumat tuovat joka kerta myös uusia Mikaelinkirkon ovista sisään.