Tämän vuoden alusta alkaen seurakuntia velvoitetaan ottamaan entistä paremmin huomioon päätöksenteon vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Uusimmassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli juttu aiheesta. Juttuun oli haastateltu meidän seurakunnan eli Helsingin Mikaelin seurakunnan lapsityönohjaaja Nooraa.
Nooran vinkkinä oli muunmuassa kirjata ylös lasten toiveita. Meillä tämä asia tulikin aivan vasta ajankohtaiseksi. Vajaa kolmivuotias esikoinen muisteli saippuakuplakirkkoa keväältä sekä nukkumattikirkkoa, missä kävimme syksyllä. Hän pyöritteli asioita mielessään ja totesi: Titi-nallekirkko! Kyselin vähän, että mitä semmoisessa olisi. Titinallet tietysti.
Tänään asia jalostui vielä perhekerhossa vietetyn kirkkohetken muistelun jälkeen. Illalla juttelimme ja lauloin laulua, jota lauloimme päivällä. Esikoinen pyysi minua laulamaan: "Vielä tilaa on, tartu käteen (tassuun), tääl' on Tau-nallelle paikka, vielä tilaa on."
Lasten ajatuksissa yhdistyvät monet asiat. Koska maailma ei ole vielä yhtä jäsentynyttä ja/tai kaavoihin kangistunutta kuin pidemmälle elämässä katsoneilla, on ajattelun luovuus ihmeellisen rikasta ja sen tuoma into takuulla aitoa. Palautteessa puolestaan lapset ovat hyvin suoria. Itse luottamushenkilönä lupaan kuunnella tarkalla korvalla niin omia lapsia kuin kerhoissa tapaamiani lapsia, jotta voin viedä viestiä myös seurakunnan päätöksentekoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti