Virkeyttä vauvaperheeseen -tapahtumasta

Tänään olin tyttöjen kanssa Mikaelinkirkolla vauvaperhetapahtumassa. Olimme aamulla kerrankin ajoissa liikkeellä. Aika monella vaunuja työntävällä (=kaikilla) tuntui olevan sama suunta. Jätimme vaunut parkkiin arviolta yli kolmenkymmenen kiesin jatkoksi, vaikkei kello ollut edes kymmentä.

Metropolian opiskelijat olivat vastaanottamassa meitä avuliaina. Saimme tullessamme tuotekassit. Törmäsimme heti tuttuihin ja päätimme mennä kirkkomuskariin.

Kuva Mikaelin seurakunnan perheet -Facebook-sivulta

Muskarin veti kanttori-Kirsi, joka on tuttu perhekerhoista. Esikoinen seurasi tarkkaan ja leikki innolla mukana, kuopus olisi halunnut mennä Kirsin saappaita tai pianon pedaaleja tutkimaan. Tuotekassin purkaminen sai hänet pysymään paikallaan.

Muskarin jälkeen lähdimme seurakuntasaliin katsastamaan muuta tarjontaa. Kävimme onkimassa lorut seurakunnan pisteellä, sitten omaa neuvolantätiä moikkaamassa. Kuopus kävi siinä samalla puntarilla, ja oma arvioni tytön painosta piti hyvin kutinsa.

Kuva Mikaelin seurakunnan perheet -Facebook-sivulta

Sitten törmäsimme Outsa-pupuun, mikä aiheutti suuren säikähdyksen esikoiselle. Sangen rikkaan mielikuvituksen omaavana tyttö pelästyi pupua suunnattomasti. Liekö kasvomaalaus suurimpana syynä? Tästä kauhistuksesta hän ei päässytkään yli, vaan hän seurasi koko ajan varuillaan, missä pupu kulkee, olisi halunnut syliin.

Kävimme lastenohjaaja-Susannan syliavun turvin Perhetalo Naapurin ja leikkipuistojen ständillä moikkaamassa tuttuja ja onkimassa tarran, hakemassa Marttojen tekemiä soseita maisteluun (tosin söin ne itse, sillä kuopus oli - normaalista selvästi poiketen - nukahtaa hyvinkin ennen yhtätoista) sekä päivähoidon ständillä hakemassa esitteitä (ihan lähiaikoina onkin haettava tytöille päiväkotipaikkaa, kun palaan syksyllä töihin). Esikoinen kuitenkin koko ajan pyysi, että lähdetään kotiin, niin oli luvattava.

Kuopus nukahtikin jo pukiessa, ja esikoisen jännitys lakkasi siihen, kun astuimme ovesta ulos. Itselle jäi tapahtumasta kuitenkin hyvä mieli, vaikken ihan kaikkeen ehtinytkään tutustua. Lastenkulttuurikeskus Musikanttien toiminnasta olisin ehkä halunnut käydä vielä juttelemassa. Olisimme myös voineet käydä lapsen suun terveystarkastuksessa, mutta olin jo ehtinyt joku aika sitten varata molemmille neideille tarkastuksen, niin ei ollut välttämätöntä.

Mikaelinkirkolla oli positiivinen vauhti päällä, paljon kävijöitä ja ilahduttavan paljon tuttuja. On todella hyvä, että alueen lapsiperheiden parissa toimivat tahot ovat edes yhtenä päivänä vuodessa saman katon alla. Seurakuntasali sopii loistavasti tämmöisten tapahtumien paikaksi ja seurakunta koordinaattoriksi. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa tulevinakin vuosina.

Kuten arvata saattaa meillä puhuttiin pupusta vielä pitkin päivää. Esikoinen kysyi minulta tentaten: "Äiti, mikä minua pelotti?" Häntä jäi harmittamaan se, että kasvomaalaus jäi ottamatta, naapurintyttö kun oli saanut hienon perhosen poskeensa. Kuopus purki vielä kotona innokkaana tuotelaukkua, joka sisälsi monenlaista tarpeellista tuotetta ja lehtistä. Minua ja kahvikupposta odottaa tuo Meidän Perhe -lehti. Ehkäpä jo huomenna pääsen sen kimppuun!

Kuva Mikaelin seurakunnan perheet -Facebook-sivulta