Meillä ei ole mitään erityisiä juhannusperinteitä. Lapsena juhannus meni aika lailla ohi niin, että äitini ja isäni olivat töissä. Tai jos eivät olleet, olimme juuri reissunpäällä, usein rauhallisilla teillä ajelemassa.
Viime vuosina olemme viettäneet juhannusta myös hyvin rauhallisissa merkeissä, ilman kokkoja tai muita asiaan kuuluvia elementtejä. Tänä kesänä juhannus piti sisällään sadetta ja herkuttelua. Herkkuina oli suolatikkuja ja vähän karkkia. Esikoinen totesi vielä melkein pari kuukautta juhannuksen jälkeen nähdessään kaappiin unohtuneen suolatikkupaketin jämät: "Äiti saisinko minä juhannusherkkuja?"
Juhannuspäiväksi yritimme keksiä, mitä Helsingissä tai lähiympäristössä voi tehdä? Mikä paikka olisi auki tai missä tapahtuisi? Päädyimme Linnanmäelle.
Koska kaupunki muutoin lähestulkoon nukkuu juhannuksena, ovat kaikki kaupunkiin jääneet elämää kaipaavat selvästi kokoontuneet Linnanmäelle, päättelimme jo parkkipaikan löytämisvaikeuksista.
Tytöt ovat vielä sen verran pieniä, että Linnanmäen tarjoamat maksuttomat laitteet riittävät vallan mainiosti. Tai siis ylipäänsä ne, joihin n. 90 cm pitkä pääsee vanhemman kanssa. Ja niissä sitten kieputtiinkin kerta toisensa perään, kuopus pääsi päiväuniensa jälkeen myös rumpukarusellin kyytiin. Uskaltautuipa esikoinen ihan yksin autokaruselliinkin. Isi osti pari laitelippua, jotta pääsi perinteiseen karuselliin ja käymään vuoristorataan .
Kävimme syömässä melko maukasta pastaa ja pizzaa sekä kahvittelimme. Lapset viihtyivät hyvin, myös me aikuiset, vaikka laitteisiin saikin jonottaa. Vaikka alussa ripsi sadetta, suosi sää meitä kuuden tunnin Lintsi-vierailun aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti