Tänä kesänä useat pääkaupunkiseudun läheisyydessä olevat ulkoilualueet tulivat tutuksi, kun mies on alkanut suunnistaa. Hänen etsiessään kiintorasteja, me lähdimme usein mukaan.
Salmen ulkoilualueella käydessämme oli varmaan kesän kaunein ja lämpimin päivä. Sukulaisseurassa paistoimme makkaraa, söimme eväitä ja uitimme varpaita sillä aikaa, kun rastit löytyivät.
Pirttimäen ulkoilualueella ei heinäkuussa ollut palveluja auki, mutta piknik-eväiden ja hiekkalelujen kanssa pari tuntia meni oikein mukavasti leikkien. Alueella oli hyvin rauhallista, vaikka autoja parkkipaikalla koko ajan paljon olikin. Mustikanpoimijat olivat työssään.
Ensi vuonna varmasti laajennamme reviiriämme vieläkin kauemmas, ja uskoisin, että silloin esikoinen jaksaa kulkea sen verran pitkän matkan, että luontopolut ja muut vastaavat ovat jo hyvinkin mahdollisia. Jos kuopus ei vielä jaksaisikaan, hän kulkee hyvin selässä Manducassa, osan aikaa ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti