Sivut

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Seurakuntaneuvoston kokouksesta

Maanantaina olin ensimmäistä kertaa mukana seurakuntaneuvoston kokouksessa. Kokous sujui hyvähenkisesti ja varsin ripeästi. Alkuun söimme maukkaan ruuan, kuuntelimme varapuheenjohtaja Amin esityksen kokoustekniikasta ja hiljennyimme Tapion pitämään alkuhartauteen. Tämän jälkeen oli kokousasioiden vuoro.

Seurakuntaneuvosto muun muassa valmistelee seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelman ja vastaa sen toteuttamisesta. Nykytilanne asettaa meidät välillä vaikeidenkin päätöksien eteen.
Kirkon menot ovat kasvaneet viime vuosina nopeammin kuin verotulot. Talouden pitkään kestänyt taantuma ja pienenevä jäsenmäärä näkyvät myös kirkon kassassa. Talouden suunnittelussa varaudutaan siihen, että toimintamenoja leikataan Helsingissä noin 1,5 prosenttia vuonna 2015. 
Tällä kertaa tarkastelimme viime vuoden tilastoja, joista kirjoitan varmaan toisella kertaa enemmän. Merkittävää on tietenkin yleisen trendin mukainen eronneiden määrä sekä alueella kirkkoon kuuluvien suhteellisen määrä, joka vääjäämättömästi lähenee viittäkymmentä prosenttia ollen nyt 51,6 %.

Seurakuntayhtymän tavoitteena on supistaa käytössä olevasta tilamäärästä 25 % vuosikymmenen loppuun mennessä. Tähän oman osuutemme teimme irtisanomalla Östersundomissa sijaitsevan Sakarinmäen seurakuntasalin tilan, joka on ollut verrattain vähäisellä käytöllä, vuokrasopimuksen. 
Seurakuntien suurin yksittäinen menoerä ovat henkilöstön palkkakulut. Tämä on luonnollista, sillä kirkon tärkein työmuoto on olla ihmisen rinnalla elämän eri vaiheissa. Parhainkaan tekniikka ei korvaa sitä, että on joku ihminen, jonka kanssa voi keskustella, jakaa ilot ja surut. Helsingin seurakuntayhtymän toimintakuluista noin 59 miljoonaa euroa (57 prosenttia) on henkilöstömenoja. 
Onneksi saimme myös palkata, sillä seurakuntaan perustettiin 60 % kirkkomuusikon määräaikainen virka.

Lainaukset ovat sivustolta www.kirkonrahat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti