Naistenpäivää on vietetty eri maissa noin sadan vuoden ajan, viralliseksi päiväksi se julistettiin vuonna 1975, kun YK julisti yleiskokouksessaan naistenpäivän viralliseksi naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan teemapäiväksi. Tänä vuonna YK:n tasa-arvojärjestö UN Women ei kuitenkaan juhlistanut päivää sen vuoksi, että naisiin kohdistuu yhä edelleen monia epäoikeudenmukaisuuksia ja väkivaltaa. Joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Työtä tasa-arvon edistämiseksi siis riittää.
Mutta mitä vuosisadassa onkaan tapahtunut? Naisten äänioikeus on itsestäänselvyys suuressa osassa maailmaa, nainen on tai on ollut useassa maassa presidenttinä tai poliittisena johtana. Suomessa naiset ovat saaneet pappisvihkimyksen pian jo kolmen vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä seurakuntapastoreista pian jo joka toinen on nainen (43 % vuonna 2013), muistan nähneeni luvun, jonka mukaan Helsingissä luku on jo yli puolet. Myös piispamme on nainen. Näin Suomen näkökulmasta vain johtoportaassa - niin kirkossa kuin liike-elämässä - naiset ovat selvänä vähemmistönä.
Muualla maailmassa tasa-arvoasioissa ollaan meihin nähden paljon perustavanlaatuisempien kysymysten edessä: Saavatko tytöt käydä koulua? Entä naiset töissä? Kuka päättää kenen kanssa ja minkäikäisenä tyttö menee naimisiin? Miksei aggressiivisen miehen purkaukset vaimoaan kohtaan ole rangaistavia? Näitä asioita kansainvälinen naistenpäivä pyrkii nostamaan esille.
Meillä täällä on asiat näiltä osin jo hyvin. Voimme olla mukana auttamassa niitä, joilla on vielä pitkä matka siihen, että sukupuolisen tasa-arvokysymyksistä suurimmat koskevat sitä, kuinka monta naista vs. miestä on pörssiyrityksien hallituksissa. Esimerkiksi tästä pääset auttamaan www.unwomen.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti